Ihminen ei etsi totuutta vaan turvaa
Ihminen ei ensisijaisesti etsi totuutta vaan psykologista turvaa. Vasta turvasta käsin voimme löytää totuuden.
Me hakeudumme näkökulmiin jotka siinä elämäntilanteessa ja tunnetilassa, jossa kulloinkin olemme, vahvistavat nykyistä käsitystä itsestä ja maailmasta. Etsimme tunteidemme ja tekojemme oikeutusta sekä haluamme vähentää ristiriitaa, epävarmuutta ja ahdistusta.
Kun ihminen on turvattomassa tilassa, on eriävä mielipide vaikea ottaa vastaan. Se voi tuntua uhalta identiteetille, hallinnan menetykseltä, herättää syyllisyyttä ja häpeää. Mieli tarrautuu tuttuun näkökulmaan sillä se tuo hetkellisen helpotuksen.
Vastaanottokyky syntyy turvallisessa tilassa eikä kerro älykkyydestä vaikka sanotaan että "fiksu ihminen kuuntelee eriäviä mielipiteitä". Oikea ajoitus on ratkaisevassa asemassa sillä ihminen kuuntelee uusia näkökulmia vasta kun ei ole puolustustilassa.
Syvempi näkökulma voi johtaa muutokseen johon ihminen ei ole vielä valmis. Selviytymis- ja puolustusmoodissa ei välttämättä kykene lähtemään tielle jossa muutos toisi tullessaan esimerkiksi luopumista jostain tutusta ja tärkeästä eikä pysty kannattelemaan sen mukanaan tuovaa surua. Ihminen ei ole sulkeutunut siksi ettei hän haluaisi katsoa asiaan toisin, vaan hän ei vielä pysty kantamaan sitä mitä ymmärtäminen vaatii.
Kun sisäinen tila muuttuu, ihminen näkee asiat toisin. Ensin on kuitenkin luotava turva.