Lupausten loppu
Olen aina jollain tavalla uskonut ihmisiin, sanoihin ja lupauksiin. Ehkä senkin takia pyrin itse olemaan ihminen joka pitää lupauksensa. Tunnen kamalan syyllisyyden hyökyaallon jos en pysty pitämään jotain jonka olen luvannut. Olen tietoisesti pyrkinyt myös muuttamaan tätä ajatusmaailmaani sillä se on vienyt minut monesti romahtamisen partaalle "teen koska olen luvannut" - mentaliteetilla. Aina se lupaus ei ole ollut hyväksi itselleni. Olen tajunnut että minulla on oikeus muuttaa lupaustani varsinkin siinä vaiheessa kun saan toisenlaista tietoa asiasta tai lupauksen pitäminen vaatii itseltäni liikaa.
Päihdeläheisen rooli on varmasti vaikuttanut tähän vahvasti. Lapsena opin ettei aikuisten tarvitse pitää lupauksiaan. Vaikka he haluaisivat, niin läheskään aina niitä ei pidetä. Tulee aina jotakin joka menee sen ohi. Valitettavan usein ne olivat päihteet tai joku muu ihminen. Joku joka tuli, otti tilaa ja vaati huomiota.
Silti olen aikuisenakin uskonut lupauksiin. Jokaisen ihmisen kohdalla pyrin aloittamaan alusta, antamaan hänelle mahdollisuuden tehdä sen mitä lupaa. Joillekin olen antanut liian paljon tilaisuuksia sekä aikaa pitää lupauksiaan ja kärsinyt siitä itse. Olen uskonut lujasti sillä sanat ovat olleet voimakkaita ja tunnetilat väkeviä. Valitettavasti se ei vielä riitä. Lupausten pitäminen edellyttää tekoja ja usein ne jäävät puuttumaan. Tahtotilaa voi löytyä mutta se ei siltikään vie haluttuun lopputulokseen.
Voin itsekin sanoa haluavani sitä sun tätä mutta jos en tee asialle mitään, ei sanoilla ole painoarvoa pidemmän päälle. Jos esimerkiksi aina vain kerron haluavani perustaa yrityksen mutten tee elettäkään, pientäkään askeletta mahdollistaakseni sen, on haluamisen toistelu turhaa. Sitä ei jaksa kovinkaan kauaa kuunnella. Ehkä joskus on perustamisen aika mutta turha mahdollisen yhtiökumppanin on sitä jäädä odottelemaan. Sama pätee ihmissuhteisiin. Turha jäädä odottelemaan toisen muutosta vaikka tahtotilaa, halua ja lupauksia olisi. Koska lopulta, sanat on vain sanoja. Joskus ne voivat olla merkityksellisiä, painavia ja elämää muuttavia ja joskus taas, lähes painottomia.