Valheellinen narratiivi
Narratiivi on tarina jonka ihminen kertoo itselleen ja muille. Se on tapa jäsentää todellisuutta. Valheellinen narratiivi jonka ihminen rakentaa, ei ole ilkeyttä tai pahantahtoisuutta, vaan suojakeino todellisuuden kohtaamiselta. Ihminen voi uskoa täysin vilpittömästi omaan valheelliseen narratiiviinsa koska kyse on selviytymisestä. Psyyke ei kestä todellisuutta, siinä hetkessä. Narratiivi on siinä hetkessä välttämätön, muuten ihminen hajoaa.
Ulkopuolinen voi olla täysin ymmällään ihmisen tarinasta, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä totuuden kanssa. Narratiivia usein tarjoillaan ympäristöön aktiivisesti sillä se tarvitsee vahvistusta. Kritisointi ja kyseenalaistaminen koetaan uhkana. Se uhkaa ihmisen minäkuvaa ja sen haastaminen aiheuttaa puolustautumista, ärtymistä ja loukkaantumista.
Narratiivin murtuminen on psyykkinen kriisi ja tapahtuu usein silloin kun selitykset eivät enää toimi ja ihminen joutuu kohtaamaan todellisuuden. Näkemään tekojensa ja niiden seurausten yhteyden eli "todellisuus iskee päin näköä". Häpeä alkaa nousta pintaan, identiteetti horjumaan ja vastuu tuntuu raskaalta. Murtuminen voi aiheuttaa suuren kriisin ja saada aikaan lamaantumisen, masennuksen kaltaisen tilan ja toimintakyvyn laskun. Tämä on psyyken uudelleenjärjestäytymistä - se vaatii resursseja ja aikaa.
Kaikki eivät kestä kriisiä ja palaavat vanhaan - tai rakentavat uuden tarinan jonka avulla pitää minäkuva koossa ja sen myötä selviytyä. Ulkopuolinen ei voi toimia ihmisen herättäjänä mutta hän voi olla menemättä mukaan valheellisen narratiivin vahvistamiseen joka mahdollisesti voi johtaa tarinan murtumiseen jossain vaiheessa. Toki se voi tarkoittaa myös sitä että ihmissuhde sellaisenaan ei enää jatku, varsinkin jos toinen elää aivan toisenlaisessa todellisuudessa ja uhkaa tarinankertojan identiteettiä. Ihmisen ensisijainen tehtävä on selviytyä ja aivomme tekevät kaikkensa jotta se onnistuisi, vaikka se sitten tarkoittaisi valheellisen maailman luomista.